Moni ystäväni on valitellut, ettei oikein saa aikaiseksi tehdä ruokaa - siis kunnon ruokaa - arjen keskellä. Kuinkas sitä jaksaisikaan itselleen vääntää muuta kuin nuudelia á la tonnikala kun tietää syövänsä ruokansa koneen ääressä yksin samalla feisbuukkaillen tai muuten vain surffaillen. Sitä on joko niin kiire tai muuten vain saamaton olo. Oma yksinäinen ruokahetki ei tunnu puolen tunnin kokkailun arvoiselta. Roskaruoan syönti lisää ruokamorkkista, eikä ainakaan auta tilanteeseen.
Mutta hei, minulla on ratkaisu teidän kaikkien ruokapulmiin! Yhdessä syöminen ei ole vain 'vanhojen hyvien aikojen' kultaama muisto, vaan oleellinen pala arjesta ja ruosta nauttimisessa. Usein itsekin olen unohtanut yhteisöllisyyden voiman, mutta huomannut viime aikoina kuinka paljon mukavampaa on suunnitella, tehdä ja nauttia ruokaa yhdessä. Kummasti sitä aikaakin ruoanlaittoon löytyy muiden kanssa keittiössä riehuessa. Yhdessä syöminen ei liene kaikille mahdollista päivittäin, mutta yksineläjätkin voisivat pitää vaikka viikottain kaverien kanssa kokkailunpäivän. Miten olisi?
Ruoka on ainakin minulle enemmän kuin vain pakon edessä suoritettu toimitus. Ruokailu on sosiaalinen, esteettinen, gastronominen ja kaikin aistein nautittava hetki. Yhdessä nämä puolet tulevat paremmin esille!
Alapuolella fiilistelykuvia eilisillan aterialta siskoni luota. Oli ihana kokkailla ja kynttilöiden loistaessa oli mukava jäädä ruokapöydän ääreen aterian jälkeenkin vain olemaan yhdessä. Tänään yksin kotona koneella maleksiessa huomaa eron eiliseen - kello on kymmenen illalla enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi tehdä ruokaa itselleni. Äh
 |
| Kolmin kaunihimpi |
 |
| Yksinkertaisuus |
 |
| Yhdessä |
 |
| Teejatkot |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti